Yrittäjän elämää

Näytelmä nimeltä rekrytointi: Päähenkilöt istuvat vastakkain työhaastattelussa. Toinen osapuoli myy työpaikkaa, toinen osaamistaan. Työhakemuksessaan työnhakija on kuvaillut itseään hienoin adjektiivein: ulospäin suuntautunut, dynaaminen, luova…

Missä kulkee raja, ettei työnhakijan omakehu karkaa käsistä?

Rekrytoinnin asiantuntija,Psyconin varatoimitusjohtajanArja Läärän mielestä valtaosa työnhakijoista pitäytyy tiukasti tosiasioissa.

”Heissä paistaa suomalainen rehellisyys. Monet ovat turhankin vaatimattomia ja vakavamielisiä.”

Vaatimattomien työnhakijoiden riveistä erottuu kuitenkin yksi ryhmä.

”Moni nuori tuo itseään aika häpeämättömästi esiin. Mutta ei siinä ole mitään pahaa, ovathan vaikuttamisen taidot eduksi työtehtävissäkin”, sanooFazer-konsernin henkilöstöjohtajaMika Videman. Vuosi toisensa jälkeen Fazer on noussut yhdeksi kiinnostavimmista työnantajista, olivatpa vastaajina jo työelämässä olevat tai vastavalmistuneet.

Läärän mukaan nuoret työnhakijat poikkeavat vanhemmista ensinnäkin siksi, että heidän ansioluettelonsa sisältää usein opintoja tai työskentelyä ulkomailla. Lisäksi nuoret astuvat työelämään hyvällä itseluottamuksella varustettuina.

”He pystyvät luontevasti tuomaan esiin osaamisensa ja vahvuutensa”, Läärä sanoo.

Maailma on muuttunut: Osa nuorista rustasi ensimmäisen ansioluettelonsa jo peruskoulussa päästäkseen jatkossa haluamaansa yläkouluun ja lukioon. Vanhemmat, opettajat ja muu maailma heidän ympärillään ei enää hokenut, että vaatimattomuus kaunistaa.

Konsultti Hilkka-Maija Katajisto työskentelee johtajien ja asiantuntijoiden rekrytointiin erikoistuneessa yrityksessä Alexander Hughesissa. Katajisto arvostaa ja jopa ihmettelee haastateltaviensa avoimuutta.

”Työnhakijat kertovat itsestään jopa epäedullisia asioita, kunhan haastattelija vain osaa kysyä niitä. Minulla on tapana aina keskustelun aluksi painottaa avoimuuden ja rehellisyyden arvoa ja tarvetta”, hän sanoo.

Katajisto saa rehellisyyden kuulostamaan järkeenkäyvältä.

”Väärä rekrytointi johtaa molemminpuoliseen tuskaan. Ei nimittäin ole olemassa hyviä ja huonoja ehdokkaita, vaan sopivia ja vähemmän sopivia”, hän sanoo.

Tietosuojavaltuutettu on kieltänyt työnantajaa googlaamasta työnhakijaa. Työnhakijat puolestaan saavat jakaa huijausvinkkejä internetin keskustelupalstoilla. Eräs nimimerkki kehuu harrastaneensa menestyksekkäästi valehtelua ja liioittelua. Tietäessään haastattelijan harrastavan juoksemista, hän on korostanut orastavaa juoksuharrastusta. Siitä keskustelu on soljunut maratoneihin ja ilmapiiri on rentoutunut. Tosiasiassa hän ei ikinä ole juossut yli kolmea kilometriä.

Arja Läärä kertoo, että erään yrityksen ylimpään johtoon kavunnut pomo oli vääristellyt ansioluetteloaan eli pidentänyt erään työsuhteensa kestoa. Läärä neuvookin työnantajia pyytämään nähtäväkseen työtodistukset. Ulkomailla suoritetut tutkinnot ovat joskus ongelmallisia.

”Vaikka todistukset todetaan oikeiksi, tutkintojen vertailu ja suhteuttaminen kotimaisiin voi olla joskus vaikeaa”, Läärä sanoo.

Vaikka huijaukset ja valheet ovat harvinaisia, Läärän mukaan moni työnhakija lipsahtaa lievään liioitteluun.

Henkilöstöjohtaja Videmanista liioittelua on, jos ottaa kunnian monen ihmisen projektista.

”Valehtelun raja kulkee siinä kun haastattelija kysyy tarkentavan kysymyksen: ’sinäkö teit tämän’, ja työnhakija jättää sanomatta, että mukana oli muitakin”, Videman sanoo.

Jos vilppi ei paljastu työhönottokeskustelussa, totuus kiertyy esiin, kun työnhakija esimerkiksi päätyy tehtäviin, joista ei suoriudu. Jos kerran vilpillä on lyhyet jäljet, miksi työnhakija liioittelee?

”Työnhaussa ihminen usein esittelee ideaaliminäänsä”, Läärä sanoo.

Se on kuva ihmisestä, joka työnhakija tahtoisi olla – ulospäin suuntautunut, dynaaminen, luova…

Talouselämä 2011

On helppoa olla miellyttävä, kun menee hyvin. Sen sijaan vaikeissa ja stressaavissa tilanteissa persoonallisuuden pimeät puolet nostavat päätään. Käyttäytyminen muuttuu sosiaalisesti epäsuotuisaksi. Jos tilanne toistuu usein, voi se olla este uralla etenemiselle.

Ihminen voi kehittää reagointitapojaan, kun ne ensin tiedostaa. Erityisen tärkeätä itsensä tunteminen karvoineen kaikkineen on johtajalle, sillä epäonnistuminen sosiaalisessa tilanteessa on hänelle iso riski. Hän on aina suurennuslasin alla.

”Pitkän johtajauran tehnyt ihminen on onnistunut kehittämään selkäydinreaktionsa ja käyttäytymisensä sellaiseksi, etteivät ne häiritse hänen työntekoaan eivätkä saata häntä epäonnistumisen partaalle edes kovassa paineessa”, kuvailee psykologi Ilona Rauhala.

Pimeän puolensa voi yrittää piilottaa, mutta se tulee esiin, kun kontrollointikyky pettää. Näin käy etenkin stressaavissa, kuormittavassa tilanteissa.

”Pimeä puoli korostuu, kun ei saa omia ajatuksiaan läpi niin kuin itse haluaisi. Silloin moni alkaa käyttäytyä sosiaalisesti epäsuotuisasti. Seuraus on pahimmillaan se, että ihmiset kaikkoavat ympäriltä ja ura junnaa paikoillaan. Pahimmillaan joutuu jopa irtisanotuksi oman käyttäytymisensä vuoksi. Todellista syytä ei kuitenkaan yleensä sanota.”

11 tuhoisaa tapaa käyttäytyä paineessa

Ensimmäinen merkki liiasta paineesta on se, että työt eivät etene. Syynä voi olla yhteistyön takkuaminen niin ettei päätöksiä saada aikaiseksi tai se, että ihminen alkaa pakoilla tilanteita, joissa asioita pitäisi edistää.

Jos esimiehellä ei ole hyvää vastuunkanto- ja stressinsietokykyä, tulee väistämättä vaikeuksia. Silloin alkaa käyttää sitä negatiivista reagointitapaa, mikä itselle on luontaista.

”Paras tapa on kuunnella palautetta ympärillä olevilta ihmisiltä, mutta esimies ei useinkaan saa rehellistä palautetta. Siksi kannattaa käyttää erilaisia arviointimenetelmiä”, ehdottaa Ilona Rauhala.

Yksi tapa saada tietoa persoonallisuutensa pimeistä puolista on Robert ja Joyce Hoganin kehittämä HDS- arviointimenetelmä (Hoganin Deskriptiiviset Skaalat). Suomessa menetelmää edustaa Assessio Oy. Testin avulla haittaavat käyttäytymismallit tulevat näkyviksi.

Erityisesti paineessa esiin tulevia käyttäytymismalleja ovat: innokkaasta tulee ailahteleva, nokkela muuttuu epäileväksi, varovainen tulee suorastaan vältteleväksi, riippumaton alkaa eristäytyä, miellyttävän passiivis-aggressiivinen puoli nousee pinnalle, itsevarma käyttäytyy ylimielisesti, viehättävä manipuloi muita, vilkas liioittelee asioiden negatiivisia puolia ja dramatisoi asioita, idearikas käyttäytyy omituisesti, tunnollinen pyrkii kaikessa täydellisyyteen ja velvollisuudentuntoisesta tulee passiivinen ja epäitsenäinen.

Hermostutko vai hermostutatko muut?

Ihmiset voidaan myös luokitella kolmeen ryhmään haittaavien käyttäytymismallien osalta: ne jotka hermostuvat muista, ne jotka hermostuttavat muita ja ne jotka hermostuvat itsestään, kuten epäitsenäiset ja perfektionistit. He vetäytyvät vaikeasta tilanteesta ja vaipuvat omiin mietteisiinsä.

Sen sijaan epäilevät hermostuvat muista. Sekin voi olla tuhoisaa. Jos esimies painetilanteessa tulee epäileväksi, sukset menevät helposti ristiin johdon kanssa. Häneen ei enää luoteta. Kynnys irtisanoutumiseen tai irtisanomiseen on matala.

Muita ihmisiä puolestaan hermostuttavat manipulatiiviset, ylimieliset ja dramaattiset ihmistyypit. Heillä on korkea tunneherkkyys. Parhaimmillaan se on myönteistä energiaa ja iloa: valoisuutta, innostuneisuutta, itsevarmuutta, viehätysvoimaa ja vilkkautta.

Mutta jos positiivinen tunneherkkyys kääntyy paineessa negatiiviseksi, manipulatiivisuus, ylimielisyys tai dramaattisuus tulee esiin. Koppava käyttäytyminen ja pöyhkeilevä käsitys omasta arvosta näyttäytyy muita alentavana ja alistavana kielenkäyttönä sekä impulsiivisten päätösten tekemisenä.

Tällöin esimiehen suhteet asiakkaisiin ja ylimpään johtoon joutuvat koetukselle ja sen myötä oma ura.

”Muita hermostuttavat johtajat ovat usein narsisteja. Narsistilla on taustalla jokin syvällä piilossa oleva hylätyksi tulemisen kokemus. Siksi hän suojautuu ylikorostuneella itsevarmuudella. Jos hän ei itsevarmalla käytöksellä saa haluamaansa, tulee pimeä puoli esiin ja narsistista voi tulla todella raadollinen”, varoittaa Ilona Rauhala.

Liian idearikas koetaan outona

Idearikkaalla ihmisellä on kykyä ajatella luovasti ja toimia epätavallisella tavalla. Kun tämä ylikorostuu, ihminen vaikuttaa omituiselta. Häntä ei oteta vakavasti, eikä hän pääse mukaan kehittämistiimeihin. Hän voi möläyttää mitä vain.

Idearikkaalla ihmisellä on kuitenkin jatkuvasti uusia ideoita, joita organisaatio voisi hyödyntää. Mutta hänet torjutaan, sillä häntä pidetään harkitsemattomana.

”Poikkeuksellisen luovan ihmisen tulisi opetella sosiaalisia taitoja. Sitä, miten missäkin tilanteessa kannattaa toimia ja puhua, ettei muille tule hämmentynyt olo. Muuten ura tyssää helposti ja ihminen turhautuu, kun hän ei saa ajatuksilleen muiden hyväksyntää”, kehottaa Ilona Rauhala.

Ihmisellä on jokin syy, miksi hän käyttäytyy oudosti. Se voi esimerkiksi olla muiden huomion saaminen. Outojen ajatusten esittäjänä tai suorastaan pellen roolissa henkilö on tullut näkyväksi. Hulluttelijan rooli on voinut toimia koululuokassa, mutta ei enää työyhteisössä.

Hyväksyntää hakeva pyrkii täydellisyyteen

Aivojen kannalta on tärkeää, että saa sosiaalista hyväksyntää. Sitä myös haetaan jatkuvasti, keinot vain vaihtelevat. Yksi hakee hyväksyntää erikoisella käyttäytymisellään, toinen tunnollisuudellaan.

”Uran alkuvaiheessa tunnollisuus on erittäin toivottu piirre, mutta täydellisyyteen pyrkiminen kääntyy uraportaiden nousun myötä itseään vastaan. Avaintehtävissä ihminen ei enää pysty menestymään perfektionismilla”, muistuttaa Ilona Rauhala.

Perfektionismin taustalla on itsensä ylisuojeleminen. Ihminen ei uskalla päästää käsistään mitään, jos se ei ole täydellistä. Tapa on opittu siksi, että siitä on palkittu sekä koulussa että kotona. Näin etenkin monista tytöistä on tullut kilttejä ja tunnollisia ylisuorittajia.

Esimies ei menesty tehtäviensä hiomisella täydellisyyteen asti. Päätökset eivät voi olla täydellisiä, sillä ihmisillä on erilaisia intressejä, eikä esimies koskaan voi miellyttää kaikkia. Jos perfektionismista ei osaa luopua, ei nouse esimieheksi.

”Täydellisyyden tavoittelusta luopuminen tuntuu kuitenkin uhkaavalta. Ihminen on huolissaan siitä, mitä jää jäljelle, jos ei enää ole täydellinen. Hän joutuu rakentamaan oman onnistumistarinansa uudestaan. Siihen hän tarvitsee palautetta siitä, mikä on riittävää. Hänen tulee myös oivaltaa, että vaarallisinta ei ole se, jos tulee virheitä. Vaarallisempaa on asioiden jumiutuminen.”

Kulissin takana peiteltyä vihaa

Edessä päin miellyttävän ihmisen sisimmässä voi olla kätkettynä aggressiivisuutta, jopa vihaa. Vaikka hän olisikin mielin kielin, pinnan alla hän asettuu vastahankaan. Tyypillistä on, että sisällään aggressioita kantava ihminen lupaa tehdä asioita, mutta todellisuudessa hän vitkastelee. Valmista ei synny.

Passiivis-aggressiivinen henkilö saattaa jopa päästä johtajaksi, sillä ulospäin hän näyttää miellyttävältä ja osaavalta. Kestää aikansa, ennen kuin kulissin takana oleva vastustus tulee muiden tietoisuuteen.

Sitä paitsi ulospäin miellyttävällä ihmisellä usein on laaja sosiaalinen verkosto. Hän on myös hyvä tekemään vaikutuksen työnhakutilanteessa. Hän osaa valloittaa.

”Passiivis-aggressiivinen tyyppi on tekevinään kaikkea mahdollista, mutta todellisuudessa hän tekee vain sitä, mitä itse lystää. Tulokset ovat huonoja, mutta liian usein häntä pidetään hyvänä tyyppinä ja siedetään aivan liian pitkään”, huomauttaa Ilona Rauhala.

Siksi tavoitteiden toteutumista tulee todella seurata, ettei tilanteen anneta jatkua. Muuten tämän strategian valinnut henkilö pärjää pelkästään kauniilla puheilla. Hän on oppinut jo lapsena, että negatiiviset tunteet on peitettävä ja näyteltävä kuin kaikki olisi hyvin.

Nokkelasta voi tulla vainoharhainen

Epäilevän positiivinen puoli on nokkeluus ja tarkkanäköisyys. Nokkela on sosiaalisesti oivaltava ja kriittinen silloin, kun sitä tarvitaan.

”Tarkkuus ja kyseenalaistaminen ovat myös johtotehtävissä hyviä ominaisuuksia, mutta painetilanteessa tällainen henkilö saattaa muuttua vainoharhaiseksi. Jos esimies epäilee kaikkea ja kaikkia, organisaatiosta tulee täysin kontrolloitu ja ihmisten luovuus tyssää siihen. Seuraus on se, että alaiset ahdistuvat, eikä esimies pysty keskittymään tärkeisiin asioihin. Fokus on hukassa”, kertoo Ilona Rauhala.

Usein ylikontrolloivuuden taustalla on se, että lapsuuden perheessä on ollut luurankoja kaapissa. Asia on ollut tiedossa, mutta sitä ei ole käsitelty. Epäilevyys on opittu selviytymiskeino, kun ihmiset eivät ole puhuneet totta. Sama reagointitapa ei johtotehtävissä enää ole selviytymiskeino. Päinvastoin, se on este uralla etenemiselle.

Pysähdy – ota aikalisä

Ihminen havahtuu kielteisiin reagointitapoihinsa yleensä liian myöhään – kun ura on jo noussut pystyyn. Toisinkin voisi olla.

”Aina voi muuttua, kun ihminen itse on havahtunut tunnistamaan epäsosiaalisen käyttäytymisensä ja haluaa muuttua. Siihen kannattaa hakea tukea, kuten valmennusta, coachausta tai terapiaa. Silloin käydään läpi, mihin ihminen tarvitsee esimerkiksi kontrollin”, suosittelee Ilona Rauhala.

Lue lisää Ilona Rauhalan kirjasta Uskalla! (Otava 2011). Talouselämä 2011

Työntekijöiden sairauspoissaoloista ja työkyvyttömyydestä aiheutuu yrityksille iso lasku.

Tekemättömän työn osuus koko palkkapotista on yrityksestä riippuen jopa 14 prosenttia.

Poissaoloista koituvat kustannukset työntekijää kohti vaihtelevat eri yhtiöissä 950 eurosta 5 300 euroon.

Tekemättömän työn kustannuksiin on laskettu esimerkiksi työterveyshuollon kulut ja sairauspoissaolojen palkkakustannukset.

Selvityksen tekoon osallistui muun muassa Elinkeinoelämän keskusliitto EK. Talouselämä

Kun ympärillä on hyviä ihmisiä, niin oikea tunnelma työyhteisössä pysyy yllä. Lisäksi mielenkiintoiset tehtävät, avoin ja rehti vuorovaikutus.  Avoin ja välitön tunnelma ja vahva arvomaailma on tärkeää, johon valittavien ihmisten tulee sopia. Kommunikointitaito on ehdoton taito, kun toimitaan asiakkaiden kanssa. Oikeanlaisia ihmisiä on todella vähän ja rekrytointi aikaavievää. Ammattiapu ehdottomasti tarpeellista. Virherekrytointi käy kalliiksi.

Hidasta hyvä yrittäjä (työ)elämää. Ei mitään järkeä kuluttaa elämänsä päivät ohikiitävinä hetkinä, muistamatta yhtään mitään. Näin on käynyt lähes 18 vuotta. Vasta nyt, pakkopysähdysten jälkeen alan ymmärtää kuinka tärkeää on hiljaiset hetket, tilan ottaminen itselle ja luonnon parantava voima. Tekemällä huomattavasti vähemmän asioita päivässä kuin aiemmin - hämäläisyysgeenin kaivaminen esiin. Olen päättänyt, etten enää päästä elämääni samaan tilaan kuten aina ennenkin; 24h aivot täyttyy keskeneräisistä töistä, ideoista, kehittämisen kohteista, kaikesta kiinnostavasta ja etenkin vähemmän kiinnostavasta. Olen päättänyt tehdä puolet aiemmin tehdyistä töistä, valikoida - riskilläkin. Suurempi riski on, etten muuten pysy työkykyisenä.

Aamulla kuuntelin Sydämen asialla -ohjelmaa, jossa aiheena oli kiusaaminen työpaikoilla. Siinä kerrottiin kahden henkilön kokemasta työpaikkakiusaamisesta ja siitä miten siihen pitäisi puuttua. Asia on vakava ja varsin yleistä. Kiusaamisen pahimmilta vaikutuksilta voitaisiin välttyä yrityksissä avoimuudella, keskustelevalla kulttuurilla ja työtovereiden solidaarisuudella, ettei asioita päästettäisi liian pitkälle. Peittelemällä ongelmia ongelmat vain kasvavat.

Vähemmän puhutaan aiheesta, jossa esimies tai työnantajana yrittäjä joutuu itse kiusaamisen uhriksi omassa yrityksessään työntekijän taholta. Omakohtaista kokemusta valitettavasti on ja näin jälkeen päin pystyy näkemään millä keinoin ja missä vaiheessa asiaan olisi pitänyt puuttua ja miten. Vasta jälkikäteen olen ymmärtänyt selkeät vaaranmerkit, joihin puuttuminen olisi ehkä estänyt suuremmat vahingot itselle; terveydelle, omalle perheelle ja liiketoiminnalle.

Prosessin aikana tuhrasin viikonloput, illat ja lomat miettimiseen ja eri kirjallisuuteen perehtymiseen miten helvetissä tällaista henkilöä pitää käsitellä, kun töihinkin pitäisi voida keskittyä. Tuli luettua useat kymmenet johtamisopit, valmennus-, tempperamentti-ja narsistikirjat. Koitin sairastumiseen asti ymmärtää ja etsiä vikaa itsestäni, johtamisessa ja keinoja miten tilanne saadaan muuttumaan. Vaikka johtajan kuuluukin ehdottomasti kehittää itseään, rehellisesti arvoida omaa osaamistaan ja kehittymisenkohteitaan siinä missä työntekijöidenkin, täytyy siinäkin olla joku raja. Usein odotukset esimiestä kohtaan ovat aika epärealistiset. Jos talon pelisääntöjä, jotka ovat kaikille samat, ei pysty noudattamaan ilman päivittäistä lapsellista niskurointia, on se kyllä työntekijä joka lähtee, ei yrittäjä. Tavalla tai toisella.

Kun henkilö irtisanoutui vihdoin, kun en suostunut nostamaan palkkaa, huokasin helpotuksesta. Jälkikäteen vasta tajusin minkälaisen törkeän kiusaamisen kohteena olin ollut. Näin painajaisia öisin vielä yli vuosi henkilön lähdön jälkeenkin.

Virheet, jotka tein olivat: pidin ongelmakäyttäytymisen piilossa muulta työyhteisöltä, jotta toisten työntekijöiden ei tarvitsisi kärsiä ja he voisivat keskittyä työntekoon, liiallinen työntekijöistä huolehtiminen ja heidän tarpeidensa tyydyttäminen, harhakuvitelmat vastavuoroisesta lojaalisuudesta. Mitä enemmän koitin tehdä työhyvinvoinnin hyväksi, sitä röyhkeämmäksi tilanne muuttui. Myös tietoisuus siitä, että osaajia ei ollut helposti saatavilla voimaannutti kiusantekijää käyttämään tilannetta hyväkseen. Aikansa siinä onnistuikin, kunnes olin jo niin täynnä päivittäisistä epäolennaisten asioiden kanssa puuhastelusta, että valaistuin ajatukseen, ettei yritys voi kaatua tämän yhden henkilön poissaoloon vaikkei tilalle olisi saatavissa ketään muutakaan. Kun uskalsin luovuttaa, pystyin käsittelemään häntä asiallisen viileästi, en suostunut mihinkään pyyntöihin - hän irtisanoutui.

Prosessi on ollut ehkä paras opettaja ihmistuntijana olen oppinut suhtautumaan hyvin kriittisesti työnhakijoihin ja käynkin ne nykyisin vain keskustelutyyliin, jolloin ihmiseen tutustuu paremmin. Tunnistan vaaranmerkit ajoissa, sen verran läpikäydystä kirjallisuudestakin oli hyötyä

Panostus myös perehdyttämiseen on ollut oma kehittymisenpaikka. Siihen kannattaa panostaa ja etenkin alussa talon pelisääntöjen kertomiseen, noudattamisen valvontaan ja hetikorjaamiseen. Myöhemmin se on vaikeampaa etenkin vahvojen persoonien kanssa. Erilaisia pitää olla ja se on yrityksen vahvuus, mutta päivittäisen työn ja työnilon sotkijoita ei mikään työyhteisö kaipaa. Tärkein oppi, jota olen tämän tapauksen jälkeen toteuttanut poikkeuksetta on välitön puuttuminen ongelmatilanteisiin ja etenkin niiden ennaltaehkäisy keskustelevalla ja avoimella toimintakulttuurilla.

Prosessi on ollut kovin oppi yrittäjäuralla, mutta nyt osaan ja uskallan pitää rajat, joiden yli ei mennä. Jos yritys menee persiilleen työntekijän välinpitämättömyyden vuoksi -työntekijä lähtee muihin töihin, yrittäjä on se joka kaatuu. Yrittäjän pitää pitää huoli omasta toimeentulostaan, kukaan muu ei sitä tee. Tässä karisi “kiltin tytön” -syndrooma. Onneksi, hyöty on ulottunut myös muille elämänalueille. Aina jotain hyvääkin.

Ensimmäinen vaaranmerkki olisi pitänyt huomata jo työhaastattelussa, jossa henkilö kertoi ettei voi sietää auktoriteetteja. Sellainen henkilö harvemmin pystyy työhön, jossa parhaat tulokset syntyvät yhteistyöllä.

Kuulisin mieleläni muiden yrittäjien kokemuksia vastaavista.

Yrittäjyyteen kuuluvat vanhat kliseet: rehellisyys, aitous, luotettavuus, pitkäjänteisyys ja periksiantamattomuus. Menestymiseen tarvitaan kyky tavoittaa työn, itsensä ja ihmistuntemuksen ja hyvinvoinnin tasapaino. Rehellisyys erityisesti itseä kohtaan on tärkeimpiä onnistumisen edellytyksiä. Olennaista on se, että kukaan ei pärjää yksin. Varo tukehtumista omavoimaisuuteen.

Ei riitä, että osaat tehdä jotain asiaa erinomaisesti - yrittäjyys on korvien välin asia - asenne - ei suoritus. Yrittäjällä tulee olla asenne kohdallaan - olla nöyrä, vaan ei nöyristellä.

Arvosta ihmisyyttä ja ihmisiä ympärilläsi. Ainakin voit arvostaa itseäsi, kun tiedät antaneesi arvon muille ihmisille, muiden arvostuksella ei ole pidemmänpäälle oman onnesi kannalta mitään merkitystä. Mutta pahinta mitä voit tehdä on unohtaa itsesi. Kun et itse arvosta itseäsi, ei muutkaan arvosta sinua.

On tunnistettava todelliset asiat tunneasioista - tehtävä jatkuvasti kompromisseja ja opittava tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen. Yrittäjyys on täynnä ongelmia, joiden ratkaisemiseksi täytyy olla intohimo. Kehittymishakuisuus ja jatkuva itsensä kehittäminen on elinehto - intohimon lähde. Mahdollisuus kehittyä ihmisenä ja ammatillisesti. Yrittäjyys on ihmisten palvelemista, muiden ihmisten huomioonottamista ja kuuntelemista.

Joka helppoa elämää hakee - se älköön alkako yrittäjäksi.

Jos olet avoin todellisuudelle, laitat itsesi alttiiksi heikkoudelle ja heikkouksiesi tunnistamiselle - yrittäjyys on loistava tilaisuus syvyyden kasvattamiseen ja itsensä kehittämiseen. Jos pysähdyt vastoinkäymisten edessä, et kaadu, vaan pysähdyt miettimään mitä tapahtui, avoimin mielin - voit kasvaa ihmisenä sellaisiin mittoihin, että huomenna samat vastoinkäymiset eivät enää tunnu miltään. Asenne ratkaisee. Toinen mikä ratkaisee on työyhteisön tuki ja läheiset ihmiset. Niiden puuttuminen taivuttaa kovintakin haastajaa.

Oman itsensä ja paremmuutensa ympärille rakentava ihminen tukehtuu omavoimaisuuteensa. Me kaikki tarvitsemme toisia ihmisiä. On tehtävä jatkuvia kompromisseja, löydettävä kriittisten tekijöiden tärkeysjärjestykset ja tasapaino päivittäin. Pääsääntöisesti mitä tekee, on rakkainta, mutta on päiviä, jolloin se on myös raskainta.

Se mitä tekee ei ole väliä, mutta se millä asenteella sen tekee, on väliä.

On hienoa, että taantuman tainnuttamisen nimissä haetaan uusia elinkeinoelämän kehittämisen työkaluja. Joskin tuntuvat kerta toisensa jälkeen yksipuolisilta yrittäjän näkökulmasta katsottuna. Joku edustaja ehdotti, että luodaan uusi systeemi, jolla velvoitetaan yritykset varaamaan taseisiinsa vastuuvarauksen työsuhdeturvaa varten mahdollisten tulevien notkahdusten varalta. Ajatus on hieno ja on varmasti osin perusteltuakin suurissa globaaleissa pörssiyhtiössä. Mutta monen pienyrityksen johtajasta saattaisi ajatus tuntua toimelta, joka varmistaisi sen, ettei uskaltaisi palkata toistaiseksi olevalla sopimuksella enää ketään. Myös palkkaratkaisut olisi syytä sitoa myös osaamiseen ja tuloksiin. Palkkauksissakin tulee ottaa huomioon nousu- ja laskukaudet.

Missä on työntekijöiden vastuu? Suurin ääni usein kuuluu sieltä missä on vähiten tekoja, mutta paljon vaatimuksia. Työntekijöiden vastuusta tulisi keskustella myös enemmän. Ei syyttävään vaan herättävään - havahduttavaan sävyyn. Miten käyttäydyt, entä millaiset toimintatapasi ovat - ne ovat suurin teko, joka vaikuttaa työpaikkasi toimintaan ja jatkuvuuteen hyvän johtajuuden lisäksi. Ei asiakkaat osta palveluja tai tuotteita sen perusteella, että sinulla on ja pysyy työpaikka. Ostopäätökseen vaikuttavat juuri niiden työntekijöiden tapa toimia ja käyttäytyä - miten hyvin hoidat työsi. Sitoutuneisuudella ja asenteella työhön on merkittävä vaikutus.

Missä sitoutuneisuus, vastuullisuus ja pitkäjänteisyys? Pörssikuplat ja tolkuton nousukausi ovat luoneet ihmiskunnan, jolta perinteiset perusarvot ovat hukassa. Mediat pursuavat uusia johtamisoppeja, joissa neuvotaan antamaan kaikkensa - huolehtimaan ihmisistä. Vaan kun sen teet, mitä jää käteen?

Pitäisikö pakolla pitää ihmisiä töissä, joilla on motivaatio ja vastuullisuus hukassa? Jotka saattavat valuttaa hukkaan päivässä vuosien työn? Osalta puuttuu halu kehittää itseään saati palvella asiakkaita hyvin? Halu ja kyky palvella asiakasta siten, että se työpaikka säilyisi huomennakin? Tekijästä itsestään usein on kiinni huomisen työpaikka - ei yksin yrittäjästä tai työnantajasta. Jokaisen tulisi olla elämänsä aikana yrittäjänä. Ymmärrys mistä ja miten raha tulee kasvaisi. Yrittäjyys pitää nöyränä oli sitten nousu tai laskukausi. Taantuma on myös mahdollisuus yrittäjälle tervehdyttää toimimattomat osat. Toki väärin sitä ei saa käyttää.

Kun yrittäjä pyrkii parhaansa mukaan avoimeen, osallistavaan ja  inhimilliseen johtamiseen: ottaa ihmiset huomioon, joustaa ja luovii, vaatii, rajoittaa ja antaa vastuuta, luottaa ja antaa kehittymismahdollisuuksia, arvioi ja on arvioitavana - yrittää kehittyä paremmaksi ja luoda aitoa yhteishenkeä, jolla porskutetaan läpi laskukausienkin, uskoo sen riittävän ja lisäävän lojaalisuutta ja vastavuoroisuutta.

Välillä kuitenkin törmää siihen, että tiukan paikan tullen niin yrittäjänä kuin ihmisenäkin jäät yksin, kun itse tarvitsisit muita. Tunnet, että niitä, joiden eteen olet repinyt itsestäsi kaiken ja joiden rinnalla olet vaikeuksien hetkellä seissyt, ei näy. Toki poikkeuksiakin on, heistä on syytä olla kiitollinen.

Pidä huoli ensisijaisesti itsestäsi. Pää pysyy kirkkaan ja erotat ketkä huolenpitosi ansaitsevat.